Hyönteiset aikajatkumossa
Hellurei ja hyvää alkanutta vuotta. Meikämusteentuhrijan vuoden ensimmäinen kirja-arvio kohdentuu Helsingin lentokentän Suomalaisesta kirjakaupasta ostettuun Maja Lunden Mehiläisten historiaan. Muistan katselleeni kirjaa jo aikaisemmin vuosia sitten ja kiinnostuneeni teemasta, jossa yhdistetään ilmastonmuutos ja inhimillisyys.
Lunden kerronta on kevyttä, helppoa ja mukaansatempaavaa. Kuvatut miljööt, paikat, ihmiset sekä heidän maailmansa on helppo kirjan pohjalta kuvitella avautuvan eteensä. Tämä onkin mielestäni aina hyvän kirjan tunnuspiirre.
Mehiläisten historia on ensimmäinen osa Lunden ilmastokvartetista, joista jokainen osa käsittelee eri näkökulmaa ihmisen ja ympäristön monimutkaisessa suhteessa. Muut osat ovat Sininen (kertomus vedestä ja kuivuudesta), Viimeiset (eläinten katoaminen) ja Unelmien saari (kulutuskulttuuri & matkailusta).
Mehiläisten historiassa on sopivasti sivuja, kaiken kaikkiaan 431, ja tarina mahtuu mukavasti paperikansien väliin. On miellyttävää huomata, että ylenpalttinen jaarittelu ja turha juonenkäänteiden pyörittely puuttuu kirjasta lähes kokonaan. Teos on alun perin julkaistu vuonna 2015 ja suomennettu v. 2016 Katriina Huttusen toimesta. Kustantaja: Tammi.
Juoni lyhyesti
Mehiläiset - nuo koko maailman kannalta olennaiset, pienet pölyttävät pörriäiset - ovat romaanissa läpileikkaavana voima ja yhteenpunova tekijä kolmen eri päähenkilön välillä. Kirjan kolme keskeistä hahmoa elävät kolmessa eri ajassa, kolmella eri mantereella ja kolmessa eri maassa, joutuen kuitenkin poikkeuksetta kohtaamaan jokainen oman aikansa ongelmat suhteessa itseensä ja omaan ympäristöönsä.
William elää 1800-luvun Englannissa, George 2000-luvun alun Yhdysvalloissa ja Tao vuoden 2098 Kiinassa. Kaikkia tarinoita yhdistää kiehtovasti yhtäältä mikrotason ihmissuhteiden monimutkaisuus ja toisaalta epätasapainoinen luontosuhde, ympäristön muutos sekä ihmisen luontainen perustarve hallita elinympäristöään.
Ehdottomasti kiehtovin kolmesta tarinasta oli mielestäni Taon aika. Dystooppinen tulevaisuuden Kiina, josta mehiläiset ovat kadonneet, ja jonka ajan ihmiset ovat joutuneet opettelemaan elämään uudelleen vailla hyönteisten mittaamattoman arvokasta vaikutusta mm. ruoantuotantoon.
Arvio
On sääli todeta, mutta päälimmäinen tunne on, että kirja lopahti. Odotin kenties alkujen erilaisuuksien, kappaleiden kauniiden, mutta huomattavien yksityiskohtien ja lopun ajan kuvailun perusteella jotakin muuta. Kerronta oli vivahteikasta ja tarina rakentui hienosti. Sivut kuluivat toisensa jälkeen vauhdilla ja ajoittain olikin vaikeaa laskea teosta käsistään.
Grande finalea pinottiin luku toisensa jälkeen. Lunde sai lukijan todella kiinni päähenkilöiden tarinoihin ja odottamaan kaiken selittävää nexusta - risteymäkohtaa aikajatkumossa, joka selvittää yhteyden. Osaa, joka täydentää kuvan. Palaa, joka paljastaa merkityksen.
Ja sitten lopetus oli jollain tavalla älyllisesti laiska. Mikä pettymys. Asia jäi hieman jopa harmittamaan.
Kirja tarjoili useita yllätyksiä, mutta kuitenkin jotain vain jäi hampaankoloon. Ehkä halusin, janosin, lopulta enemmän selityksiä päähenkilöiden ympärille punotuille juonenkäänteille. Ja sitten langat jäivät solmimatta... tai eivät vain auenneet minulle. Kukapa tietää. Lopetus oli kuitenkin minulle aivan liian "elokuvamainen" Hollywood-tyylisellä ratkaisullaan.
Kenties jonain päivänä tartun toiseen Lunde'n teokseen ja annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden... ehkä jopa saman ilmastonelikon sisältä. Mutta se tosin vie kyllä vuosia.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti