Viitaten yleisesti tunnistettuun ja tunnustettuun huoleen nykypäivän nuorten ja opiskelijoiden jaksamisesta, haluan lisätä omalla kirjoituksellani korteni kekoon.
Maailma ihmisten vuorovaikutuksen välillä on muuttunut; eikä mielestäni ollenkaan parempaan suuntaan puhuttaessa sosiaalisesta mediasta. Vaikka olen alle kolmikymppinen yhteiskuntatieteiden opiskelija, tuntuu minusta silti siltä, etten pysy teknologiatrendien, sovelluksien ja uusien ”villitysten” sekä slangisanojen perässä. Asiat, arvostukset ja ajankohtaisuus ehtivät vaihtua ennen kuin oppii edes sisäistämään mistä uutuudessa on kyse. Jatkuvasti ilmaantuu uusia alustoja, jolla tulisi olla aktiivinen, ettei jää kehityksen kelkasta.
Haluamatta kuulostaa katkeralta, saati konservatiiviselta, haluan vain esittää kysymyksen ilmoille, että koska tämä kuluttava kehitys on valmis… tai ennemminkin tuleeko se koskaan olemaan? On henkisesti hengästyttävää olla koko ajan ajan hermolla.
Olen sisäistävinäni, että aika on ajanut sekä Facebookin, LinkedIn:in, että X:n (ent. Twitter) ohitse. Ihmiset ovat menettäneet mielenkiintonsa ja siirtyneet seuraaviin some-alustoihin, mitä ikinä ne sitten ovatkin.
Instagram on menettänyt lukemieni päivitysten mukaan hohdettaan, johtuen (Kela) Reels- ominaisuuden käytön yleistymisestä, jonka tulkitsen olevan kilpailija TikTokin päättymättömälle sisältövirralle. Peruspäivitykset hukkuvat satojen seurattujen tilien virtaan, ja yleisempää vaikuttaakin olevan 24 tuntia kestävien (Tarinat) Stories- päivitysten käyttö. Seuraava kuuma alusta vaikuttaakin olevan Instagramin luoma X:n vastine, Threads, josta on julkaisujen perusteella povattu ”vanhaa Facebookia” tai ”alkuaikojen Twitteriä”. On kuulunut myös huhuja, että 2000-luvun alun blogit saattaisivat tehdä paluun retro-muodossa.
Eikä tässä vielä kaikki: sosiaalisen median ”nopeatempoisemmat” apit on vielä mainitsematta. Opiskelijoiden ja nuorten suosimat kommunikointisovellukset Twitch, Discord, WhatsApp, Signal, Telegram, Snapchat, BeReal ja Jodel leikkaavat myös leijonanosan hereilläoloajasta, puhumattakaan erilaisista deittisovelluksista ja suoratoistopalveluista. Monilla ihmisillä ruutuaika voi olla jopa +10 tuntia päivässä.
Monet minua viisaammat ja aihetta tutkivat tietävät, mitä sosiaalinen media tekee ihmiselle, ja millaiseen negatiivisuuden ja valheellisuuden ruokkimiseen ruutuajan ryöstäjät rakentuvat.
Minä ja monet ikäiseni kasvoimme ilman sosiaalisen median nykyaikaista verkostoa, ja aika ajoin kiittelemmekin kohtaloamme, ettemme joutuneet elämään herkkää ja altistuksille avointa aikaa keskellä keskittymiskykyä koukuttavia endorfiinikoneita. Olen itse havainnut lähietäisyydeltä kuinka ”somen selaaminen” tekee ihmisistä kireän, lyhytpinnaisen ja pinnallisista asioista kiinnostuneen ihmissotkun, jonka tavoitteena on olla jokaisen apin aallonharjalla sekä koko ajan yhteydessä ystäviinsä ilman, että oikeastaan sanoo yhtään mitään.
Mielestäni nuoruuden tulisi olla jotain muuta kuin altistumista algoritmeille, etenkin jos se on syynä oppimistulosten heikentymiselle ja yleisesti yksilön pahoinvoinnille. En ole lukenut tai kuullut yhtäkään kommenttia missä sosiaalista mediaa ylistettäisiin, sen ominaisuuksia palvottaisiin tai sen tuottamaa oloa kuvailtaisiin virkistäväksi. Pikemminkin päinvastoin. Eri kanavien kuvien ja julkaisujen kommentit vievät suoraan ihmiskunnan kuonan keskelle, ja pää suorastaan täyttyy negatiivisista asioista.
Mutta kuinka päästää irti, jos se tarkoittaa paaria-asemaa lähipiirissä ja jättäytymistä itselle tärkeiden asioiden ulkopuolelle?
Sosiaalisella medialla on myös yhdistävät, yksinäisyyttä poistavat ja yleishyödylliset piirteensä; kukapa meistä voisi elää nykypäivänä ilman sitä, etenkin kun palvelut, asiakaspalvelu ja tieto siirtyy siellä nopeimmin? Kuten monella muullakin elämän osa-alueella, kenties ruutuajankin suhteen on yksilön yritettävä löytää oma kultainen keskitiensä. En selkeästi ole ajatuksieni kanssa yksin, sillä olen omassakin ”somekuplassani” havainnut ihmisten pyrkivän irtautumaan tästä sosiaalisesta mediasta, sen pahaa mieltä aiheuttavasta tulvasta ja henkisestä kuormituksesta erimittaisin sometauoin. Toivottavasti tästä tulisikin uusi some-trendi: kilpailtaisiin kuinka kauan kykenee kerralla olemaan irti somesta ja kenellä olisi pienin ruutuaikalukema.
Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt hyvä tovi ja monen monta kirjaa on tullut luettua välissä. Kenties seuraavassa kirjoituksessa voisin hieman avata ajatuksiani ja aloittaa itse kirja-arvostelujen pitämisen.
P.S.
Kirjoittajan ruutuaika on 3-4 h / päivässä ja hän on mykistänyt kaikki sovellukset, jotta hän voisi käyttää niitä eikä etteivät sovellukset käyttäisi häntä hyväkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti