Ikisuusaihe modernissa kontekstissa
Kirjapäiväkirjan ensimmäisen "arvostelun alla" on Stephen Kingin suhteellisen paksu opus nimeltään Kuvun alla. Mitään sen suurempaa syytä tai selitystä valinnalleni ei ole - pitkälti fiilispohjalta valittu, vailla sen suurempaa tarkoitusta. Kaiken on alettava jostakin. Tämä ranteenpaksuinen paperikasa on 1364 sivua pitkä ja itselläni oli lukulistalla kuvassa oleva 1. painos v. 2009; Suom. 2011, Ilkka Rekiaro. Kustantaja Tammi.
Juoni lyhyesti
Chester's Mill on paikkana kuin mikä tahansa uinuva yhdysvaltalainen pikkukaupunki. Yhtäkkiä kuitenkin kylän päälle ilmaantuu selittämätön ja läpäisemätön, läpinäkyvä kupu. Hämmennystä aiheuttava ja läpäisemätön lasipallon puolikas eristää sisällä olevat ihmiset täysin muusta maailmasta. Tilanne muuttuu nopeasti sekasortoiseksi kun paikallinen poliitikko ja kaupunginvaltuutettu "panee hulinaksi" näin väinölinnamaista termiä käyttääkseni. Pian alkaakin klassinen taistelu vallasta, selviytymisestä sekä lopulta myös eloonjäämisestä.
Kuvun alla asukkaiden hätä, kahtiajakautuminen ja kilpailu vähenevistä resursseista nousevat nopeasti keskiöön, kun King rakentaa epätoivon siemenistä mukaansatempaavaa tarinankerrontaa. Teos on mielestäni kuin moderniin maailmaan muutettu yhdistelmä Goldingin Kärpästen herraa ja Stanfordin vankilakoetta. Ja tämänkin kirjan keskiössä voi sanoa olevan Possu.
Arvio
"Ihminen on kaiken mitta", kuten Protagoras aikanaan esitti. Tässä mammuttiopuksessa ihmisen luonnetta käydään hyvin klassisesta asetelmasta lähtöisin läpi. Kysymys: "Mitä tapahtuu kun ihminen laitetaan eristyksiin?" käydään yksityiskohtaisesti ruodittuna lävitse, vaihtuvien eri kertojien kautta, monesta eri näkövinkkelistä. Kingin tyyli on helppolukuista, ja pikkukaupungin maisema on helppo kuvitella mielessään. Maailma on kaikenkattava, rikas, värikäs ja vivahteikas. Tekijästä ja hänen kokemuksestaan kielenkäytön suhteen ei jää epäselvyyttä.
Tiiliskivi saa aikaan myös ajatuksia omasta pienuudestaan ihmisen luontaisten lakien edessä - kuinka olla taantumatta primitiiviseen tribalismiin ja mustavalkoiseen Me vs He -ajatteluun, kun altistetaan tarpeeksi stressaaville tekijöille ja vaativille olosuhteille? Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta uskaltaako kukaan henkensä kaupalla poiketa massasta? Kestäisivätkö modernin oikeudenmukaisuuden ja demokratian ihanteet todella myös ulkomaailmasta suljetussa kriisitilanteessa?
Kuvun alla ei ole mikään kaksinen kertomus, saati Kingin mestariteos, mutta toimii ajantappajana aivan antoisasti. Ajatusleikki ihmisistä lasipallossa on juuri sellainen kuin sen voi olettaakin olevan - alun kiehtovuuden ja hämmästelyn jälkeen todellisuus tulee selittää lukijalle jotenkin mielekkäällä tavalla, ja vailla yliluonnollisuutta siihen ei vaan kykene.
Kokonaisuudessaan soljuva, epätoivoinen, odottamaton. Alkoi lupaavasti, mutta lopetus lässähti.
